Olen juuri lukemassa kirjaa Salaisuus -the Secret.

Se on mahtava. Lukiessani tajusin, että mulla on aivan mahtava kokemus juuri tästä! En silloin tiennyt kirjasta, tai koko asiasta mitään, mutta käytin sitä, ja kerron siitä nyt.

Asuin siis lapissa, todella vaikeassa tilanteessa. Olin aiemmin eronnut miehestäni, kerroin ed.postauksessa hiukan siitä. Se oli kamalaa, olin todella kamalassa kunnossa henkisesti, lasten kanssa vieraassa paikassa, kavereita toki oli, mutta omien sisarusten ja läheisten läsnäolo puuttui, ja ikävä oli siinä tilanteessa ihan fyysistä. Näin poispääsyn toivottomana, mies ei suostunut siihen, että vien lapset kaupunkiin, ja hän ei suostunut muuttamaan. Itkin,ihan joka päivä. Haaveilin uudesta elämästä, muutosta,kaupungista, mutta en mitenkään uskonut sen tapahtuvan.

Aikaa kului, toivottomuus kasvoi. Läheiset kaukan hermostuivat yksitellen, kun minusta ei kuulunut muuta kuin itkuisia iltaisia epätoivo-puheluita.

Tätä jatkui 2 vuotta. Sitten 2009 talvella, tajusin, että nyt on tehtävä joku radikaali muutos eteenpäin, kävi miten kävi.

Aloitin kevyesti sillä, että irtisanoin asuntoni. Tiesin, että Kaupungissa ei ole asuntoa, ei töitä, en tiedä mitä lasten isän kanssa teen......Mutta siis, tein sen. Aloitin siitä.

Kun olin sen tehnyt, soitin lasten isälle, että tuleppa käymään. Selitin,mitä olin tehnyt, kerroin, että mielenterveyteni on vaarassa, jos jään, ja sitten onkin jo lastensuojelu ovella, hänen taustansa huomioonottaen. Siinä sitten juteltiin, ja väläytimme ennen ihan poissuljettua vaihtoehtoa, että Poika jäisi lappiin, ja tyttö tulisi kaupunkiin. Ensin mahdoton ajatus, mutta kun sitä makusteltiin, tulikin ihan positiivisia puolia ajatuksesta ilmi. Poika on jo koulussa, ja kuten kertonut olen, varsin haastava lapsi on kyseessä. Pojalla ja isällä on aina ollut aivan mahtava yhteys, selkeästi Lapinmiehiä molemmat. Koulunvaihto, ja varsinkin Kaupunkiin, tuntui huonolta. Kaupunki on aina ahdistanut Poikaa, hälinä ja meteli. Poika tarvitsee luontoa, moottorikelkkoja ja rauhaa. Kuten isäkin.

Siinä sitten joitain päiviä keskusteltiin asiasta, ja tuumattiin että kokeillaan! Lennot on halpoja, ja lapset on jo tottuneita lentäjiä, voivat kulkea yksinkin edestakaisin.

Sitten aloin kuvitella. Kuuntelin Reino Nordinia, ja näin itseni Punavuoressa, tunsin Kaupungin keväisen tuulen, haistoin kahviloiden tuoksun, näin Tytön ja minut Tehtaanpuistossa keinumassa ja Koffin puistossa picnicillä. Se kaikki oli niin elävää, että meinasin hajota siihen onneen! Olin siellä jo! Se oli ihan selvää, että olin. Kaiken huippu oli, että näin itseni myös siellä Punavuoressa iltaviinillä jossain ihanassa kuppilassa, ja juttelemassa Reino Nordinin kanssa, johon olin PÄÄTTÄNYT tutustua. :D En enää epäillyt yhtään! Edelleen siis asuntoa ei ollut, eikä työtä. Mutta olin jo siellä, onnellisena, niin pitkästä aikaa!

Tästä visioinnista ja päätöksestä meni tasan 2 päivää, kun isoveljeni soitti, että "haluatko muuttaa mun punavuoren asuntoon, muutan pois?"Öööö, joo.... Se oli siis siinä. No, työ vielä. En löytänyt mistään mitään, mutta olin kuitenkin varma siitä, että olen töissä jossain ihanassa trendikkäässä kahvilassa ihanien ihmisten kanssa.

Järjestin muuttoa, joka lähestyi, eihän mulla ollut vielä edes muuttoautoa! Olin tavannut baarissa kundin, jonka kanssa olin jutellut, en edes muistanut... Hän tiesi muutostani, ja että olen kovasti menossa, ilman tietoa juuri mistään.... Tämä kundi soitti mulle viikko ennen muuttoa, ja sanoi, että hänellä on pakettiauto ja peräkärry, lähettäskö viemään sun kamoja Helsinkiin. No, okei..... Ja painotti, että ei ole vastapalveluksia vailla, bensarahaa vain. Tää kundi ajoi peräkärryn oven eteen, että saan roudattua kamat suoraan siihen, ja lähtöpäivänä vain sitten tuli meidät hakemaan.

Sinä lähtöpäivänä sainkin sitten seuraavan puhelun. Vanha tuttu soitti, sellainen valomies, että hänen työpaikallaan Kultturitehtaalla, on tarvetta kahvilatyöntekijälle, haluisitko tulla haastatteluun ylihuomenna? Se paikka on siis juuri se, jossa olin vuosia aiemmin käynyt kahvilla, ja todennut, että jos Helsingissä asuisin, hakisin tänne töihin, aivan mahtava meininki, teatteria, musiikkia, taidetta ja kahvila-baari. Kaikki mitä rakastan.

Saatiin muuttokuorma Punavuoreen, ja lähdin siis aamulla haastatteluun. Työt alkoi seuraavana päivänä.

Juhlistin tätä kaikkea todella vaikuttuneena ja ylionnellisessa huumassa Bar Hiutaleessa Punavuoressa ekana viikonloppuna. Astuin ovesta sisään, ja totesin, että Reino Nordin soittaa täällä tänään levyjä. Just. Menin ulos tupakalle, ja Reinohan tuli juttelemaan. Oikeasti. Niitänäitä, muuten vain. Sain todeta että, on sillä ihana ääni, ja ihan söde, mut aika narsisti, ei sopis mulle :D

Mun mielestä tää oli kokonaisuutena niin huikeeta hommaa, miten nää asiat ja tapahtumat vaan tapahtui, kun uskoin siihen että tää menee näin.

Nyt, kun luen tota kirjaa, niin tajua, että aivan, näin ne asiat vaan tapahtuu ja piste!

Huh, lukekaa, ja uskokaa, ennenkuin näette :)